Täkyraksin voi rakentaa pelkästä siimasta (tai metallilangasta) ja koukuista, mutta silloin syöttikala on kiinnitettävä raksiin metallilangalla tai ompelemalla, joka on hidasta ja vaivalloista. USA:ssa ja etenkin Kanadassa onkin kehitetty erilaisia raksipäitä eli huppuja, joihin syöttikala ja raksin runko (siima + koukut) saadaan kiinnitettyä helposti ja nopeasti. Keskityn tässä lähinnä Anchovy Specialin tyyppisiin malleihin, koska ne ovat erittäin helppokäyttöisiä, edullisia ja helposti saatavissa myös Suomessa. Jotain juuri Anchovy Specialin paremmuudesta kertonee myös sen yli 70 %:n markkinaosuus Kanadan raksimarkkinoilla.
Kun on hankkinut muutaman paketin raksipäitä, on edessä raksien rakentelu, joka kannattaa tehdä kotona lämpimässä - ainakin ensimmäisiä rakseja rakennellessa. Huppujen lisäksi ei tarvita muuta kuin siimaa, huipputeräviä koukkuja ja hyviä leikareita tai kierteenestolevyjä. Jos on tarkoitus uistella raksilla myös haukea, siiman tilalle tarvitaan kestävää teräskevlaria, johon raksin sitominen on yhtä vaivatonta kuin siimaankin. Myös helposti taivuteltava metallilanka tai –vaijeri käy tarkoitukseen. Siimaksi käy ihan tavallinen monofil. Siimaa otetaan reilu pätkä jokaista raksia kohden ja pujotetaan siima hupun läpi pakkauksessa tulevan ohjeen mukaisesti. Seuraavaksi pujotetaan siima raksin selkäkoukuksi jäävän koukun silmästä läpi siten, että siima jää koukkuvarren TASAISELLE sivulle (eli pujotus juotetun haaran puolelta). Tämä on tärkeää, jotta siima jää mahdollisimman suoraksi eikä hankaudu poikki. Seuraavaksi siiman päästä tehdään koukun varrelle lenkki, siten että siimasilmukka jää koukun kahden haaran väliin. Siimaa kierretään tämän lenkin ja samalla koukun varren ympärille 5 kierrosta ja pujotetaan siiman pää lenkistä läpi. Sitten vain kiristetään siimaa pitäen samalla "sidosta" sormilla kasassa ja lopputuloksena on siisti siiman paikalleen lukitseva sidos. Siiman päähän sidotaan lopuksi vaikka uni – tai clinch-solmulla toinen koukku.
Koukkujen välinen etäisyys tulee mitoittaa jo raksia rakennettaessa siten, että etummaisen koukun ollessa kiinni syötin selkäevän kohdalla, jää toinen koukku vapaaksi syötin pyrstön tasalle tai hieman sen taakse. Peräkoukku jätetään vapaaksi, jotta myös syöttikalaa maistelevat kalat saataisiin tartutettua. Jos peräkoukku on kiinni syötissä tai se on liian edessä, syöttiä vaihdettaessa huomaa turhan usein, että syöttikalan pyrstö on kadonnut! Ensimmäistä raksia rakennellessa aikaa kuluu 15-20 minuuttia, mutta seuraavat syntyvät jo puolet nopeammin.
Raksin voi sitoa myös solmimalla peräkoukku ensin ja vasta sitten etukoukku. Tällöin etukoukkua sidottaessa siimalenkistä jätetään vain riittävän iso, jotta peräkoukku mahtuu siitä läpi. Tämän tavan etuna on mielestäni nopeampi ja helpompi sitominen sekä tarkempi mahdollisuus mitoittaa koukkuväli juuri sopivan mittaiseksi. Koukkujen väli kannattaa etenkin taimenen uistelussa olla mahdollisimman pieni, 2-3 cm, jotta taimenen leuat eivät mahtuisi koukkujen väliin sen iskiessä täkyyn poikittain.
Raksitapsin toiseen päähän sidotaan hyvä leikari tai kierteenestolevy. Valmiita rakseja on helppo kuljetella vaikkapa pahvinpalan ympärille kieputeltuna, onkilaitepohjilla tai varta vasten rakennetussa kotelossa, jossa tapsit pysyvät suorina.
Raksiin kannattaa valita vain kaikkein parhaat ja terävimmät koukut, koska käytettävä vetovauhti on erittäin hidas. Koukkujen koossa ei kannata mennä liiallisuuksiin, koska liian suuri koukku haittaa jo raksin uintia. Itse olen käyttänyt 12-15 cm muikkujen kanssa molempina koukkuina no 4:ää, mutta jos syöttinä on vaikkapa pienempi kuore, voi koukkuina käyttää no 6 tai jopa 8. Jos taas on kyse merilohen uistelusta, raksi sidotaan yksikoukkuiseksi ja koukkukoko voi olla täyn koosta riippuen no 4 tai 2.
Lasse Laitinen, Kuopio